Yhteystiedot

Yhteydenottolomake

Papiksi vihkiminen 8.11.1981

Tänään on kulunut 25 vuotta siitä kun minut vihittin papiksi pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä. (8.11.1981)

Kuluneen neljännesvuosisadan aikana olen tehnyt papin työtä Helsingin, Kuopion, Joensuun, Taipaleen ja Ilomantsin seurakunnissa, opettajan työtä Kuopion Pappisseminaarissa ja Joensuun yliopistossa ja viimeiset viisi vuotta sekä papin että opettajan työtä Ortodoksisessa seminaarissa Joensuussa. Kiitän Jumalaa näistä vuosista.

Kirjoitan tätä tekstiä Bratislavassa luterilaisten ja ortodoksien teologisen yhteiskomission kokouksen juuri päätyttyä. Teologian kysymykset ovat täällä todellisia eivätkä vain kappaleita oppikirjassa. Haaste on ollut mittava. Olen vakuuttunut siitä, että Kristus kysyy meiltä viimeisenä päivänä mitä teimme kristittyjen hajaannuksen korjaamiseksi. Ainakin Hän tahtoo tietää yritimmekö edes. Täällä Bratislavassa yritimme.

Oman kirkkomme elämä on myös yrittämistä. Papit toimittavat palveluksia, opettavat seurakuntalaisia, vierailevat sairaiden ja yksinäisten luona, hoitavat hallintoa ja tekevät monia muita papille kuuluvia töitä. Kaikessa tässä keskuksena on ehtoollisen vietto. Se on Jumalan käsittämättömän rakkauden ilmaus. Ihmiseksi tullut Jumala kutsuu meitä Jumalan valtakunnan juhlaan, missä Hänen ruumiinsa ja verensä annetaan uskovaisille ruoaksi. Ateriayhteys merkitsee aina yhteenkuulumista, jakamista, keskinäistä luottamusta ja rakkautta. Ateriayhteys Jumalan kanssa merkitsee pyhän Kolminaisuuden rakkauden vuodattamista meille ihmisille.

Olipa pappi sitten kuolevan vuoteen äärellä tai kasteessa pukemassa uutta ihmistä Kristukseen, on hän aina Jumalan valtakunnan sanansaattaja; ikuisuuden osoittaja, kirkkauden ja valon välittäjä.

Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltamme me papit olemme hyvin erilaisia. Uskon kuitenkin, että jokainen pappi, joka yrittää tehdä parhaansa, aina tuo maailmaan Jumalan valtakunnan iloa. Herran rukouksessa pyydämme ”tulkoon Sinun valtakuntasi”. Ehtoollisen kautta se tulee ja muuttaa maailmaa sisältä päin. Siinä on kylliksi sisältöä elämälle, merkitystä olemassaololle. Siksi uskon, että nämä 25 vuotta eivät ole menneet hukkaan. Vaikka oma osuuteni on ollut vähäinen, olen pappeuden kautta voinut olla välittämässä maailmalle kaikkea sitä, mitä se eniten kaipaa.

isä Rauno Pietarinen

(Sivun alkuun)