Ortodoksinen seminaari

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian elämä oli alusta asti poikkeuksellinen: kuten Iisak, hän syntyi hedelmättömänä pidetystä äidistä (1.Moos.21:2) ja kiitokseksi tästä ihmeestä hänen hurskaat vanhempansa päättivät omistaa pyhän lapsukaisen Jumalalle tämän varhaisista elinvuosista alkaen. Lapsen täytettyä kolme vuotta hänen vanhempansa veivät hänet lupauksensa mukaan temppeliin, jossa pyhä lapsukainen kaikkien hämmästykseksi astui kaikkeinpyhimpään, jonne ainoastaan ylipapin oli sallittu mennä kerran vuodessa.Temppelissä Maria vietti hengellistä, mietiskelevää elämää siihen saakka, kunnes tuli naimaikään ja hänet kihlattiin Joosef-vanhukselle (Synaksarion).

Temppelissä vietetty aika valmisti Mariaa hänen suureen tehtäväänsä meidän pelastuksemme hyväksi. Hänestä itsestään tuli Jumalan Elävä Temppeli (akatistos), johon laskeutui Jumaluuden Tuli, meidän Herramme Jeesus Kristus. Ennen kaikkia aikoja Isästä syntynyt Sana tuli lihaksi hänen veristään, otti päälleen koko ihmisluontomme syntiä lukuunottamatta, eli ihmisenä ihmisten keskellä, uhrasi itsensä vuodattamalla verensä ristillä, maistoi kuolemaa, kuten ainakin kuolevainen ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kuolemallaan Hän lunasti meidät kuoleman vallasta ja ylösnousemuksellaan korotti langenneen luontomme Isän oikealle puolelle kunniaan ja kirkkauteen. Marian kautta tapahtuneessa inkarnaatiossa meistä tuli samaa sukua Jumalan kanssa (Ap.17:29) ja siksi Pyhä Kirkko kunnioittaakin häntä kerubeja kunnioitettavampana ja serafeja verrattomasti jalompana totisena Jumalansynnyttäjänä.

Mikä sitten teki Mariasta näiden kunniallisten salaisuuksien palvelijan? Varmasti hänet oli valittu suureen tehtäväänsä jo ennen syntymäänsä. Mutta toimiakseen jumalallinen armo edellyttää meiltä vapaan tahtomme myöntymistä Jumalan tahtoon. Marialla tämä tapahtui arkkienkelin ilmestyksen yhteydessä. Kuullessaan tulevansa raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta hän ei kyseenalaistanut ihmettä, eikä vastustanut enkelin sanoja, vaan vastasi luottavaisesti: Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan(Luuk.1:38). Samanlaista luottavaista vastausta Jumala odottaa meiltäkin kutsuessaan meitä yhteyteensä. Vastaammeko me Hänen kutsuunsa luottavaisesti Marian tavoin, vai vetoammeko elämäntilanteeseemme, heikkouteemme ihmisinä, huoliin toimeentulosta tai muuhun tekosyyhyn, joka on jumalasuhteemme esteenä; sitä meidän sopii pohtia.

Maria oli siis nöyrä ja kuuliainen Jumalan palvelija ja tämän vuoksi Kristus häntä ylistääkin sanoessaan: Niin, autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat(Luuk.11:28). Marian elämä oli kuuliaisuutta ja nöyryyttä, mutta sitä suurempaa nöyryyttä ja kuuliaisuutta osoitti hänen synnyttämänsä Kristus, joka ei ylhäisestä syntyperästään huolimatta katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon(Fil.2:6-7). Hän syntyi aivan tavalliseen perheeseen, osoitti arvonantoa maallisille vanhemmilleen ja oli heille kaikessa kuuliainen (Luuk.2:51). Nöyryydessään hän salasi jumaluutensa siihen asti, kunnes hänen oli aika astua kansan eteen kolmenkymmenen vuoden ikäisenä (Luuk.3:23). Hän opetti, paransi sairaita ja riivattuja ja vain jumalihmiselle mahdollisella tavalla hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti(Fil.2:8).

Sekä Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian että hänen synnyttämänsä Kristuksen ylevä esimerkki itsensä uhraamisesta ja nöyrtymisestä Isän Jumalan tahtoon kutsuu meitäkin tänä päivänä ja tässä ajassa kieltämään itsemme, ottamaan ristimme ja seuraamaan Kristusta (Matt.10:38). Kuuliaisuudella tulisi olla kosketuspintaa myös meidän elämässämme. Kristuksen tavoin meidänkin tulisi olla kuuliaisia vanhemmillemme kaikissa asioissa, jotka eivät ole vahingoksi hengelliselle elämällemme (Greg. Palamas:Uuden Liiton lain 10 käskyä, 9.).

Meidän tulee olla kuuliaisia Jumalan asettamalle esivallalle ja suorittaa sen meille asettamat ikävätkin kansalaisvelvollisuudet parhaan kykymme mukaan, ei rangaistuksen pelosta, vaan rakkaudesta Jumalaan, Kristuksen tähden (1.Piet.2:13). Se että maksamme veroja, muistuttaa meitä siitä, ettei henkilökohtainen omaisuutemmekaan ole meidän omaamme, vaan Jumalan. Samoin asevelvollisuuden suorittaminen muistuttaa sekin meitä epäitsekkyydestä ja itsensä uhraamisesta muiden ihmisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edestä.

Mutta ennen kaikkea meidän on oltava kuuliaisia Kirkon lapsia, sillä se joka pitää Kirkkoa äitinään, sille Jumala on rakastava Isä. Meidän tulee olla kuuliaisia Kirkon dogmaattiselle ja eettiselle opetukselle, paastosäännöille ja kaikelle, minkä Kirkko on säätänyt meille opiksi, hyödyksi ja sielumme pelastukseksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliinkäymisen juhla kutsuu meitä puhtaaseen, kuuliaiseen ja mietiskelevään elämään, istumaan Herran jalkojen juureen ja kuuntelemaan Hänen opetustaan Marian tavoin (Luuk.10:39). Se kutsuu meitä oikeaan uskoon ja oikean uskon mukaiseen elämään. Sellainen elämä mahdollistaa meille himoista puhdistumisen, kirkastumisen ja jumaloitumisen, toisin sanoen pelastuksen. Jos emme ole tällaista elämää vielä aloittaneet, alkakaamme se nyt, tässä ajassa ja tällä hetkellä ja vastatkaamme Marian tavoin Jumalan kutsuun: Katso, minä olen Herran palvelija; tapahtukoon minulle Sinun sanasi mukaan. Aamen.

(Sivun alkuun)