Ortodoksinen seminaari

Suuren viikon kolme ensimmäistä päivää ovat nk. Yljän palvelusten päiviä. Ikoni on Kristus Ylkä ja troparina maanantaista keskiviikkoon on: Katso, Ylkä tulee puoliyössä, ja autuas on se palvelija, jonka Hän valveilta löytää...

Itse yljän saapumisesta kertova vertaus luetaan tiistai-illan paastoliturgiassa (Matt 25, 1-13).

Koko alkuviikon liturgiset tekstit puhuvat Kristuksen toisesta tulemisesta. Maanantaina parousia on esillä yhtäkkisenä ja odottamattomana tapahtumana. Tiistaina nousee esiin meidän valmistautumistamme ja keskiviikkona puhutaan Jeesuksen jalat pesseestä naisesta ja Herran kavaltaneesta Juudaksesta, siis kahdesta sielun tilasta.

Suuren maanantain tekstit muistuttavat myös Joosefista, jonka veljet möivät orjaksi Egyptin. Joosefin sielunpuhtaus esitetään meille esimerkiksi siveellisestä elämästä. Vähäisen ehtoonjälkeisen palveluksen kanoni esittää rinnan Joosefin siveyden ja vertauksen hedelmättömästä viikunapuusta, jonka Jeesus kirosi. Puhdas sielu voi tehdä puhtaita tekoja. Epäpuhdas mieli voi tehdä tekoja, jotka näyttävät ulospäin hyviltä, mutta ovat sisältä aivan muuta.

Asiaa voisi valottaa esimerkillä seurakunnan papista. Hän joutuu ensin hakemaan paikkansa ihmisten ja toimintojen johtamisen välistä. Jos hän keskittyy ihmisiin, häntä pidetään mukavana kaverina, mutta jos hän keskittyy toimintoihin, häntä pidetään autoritäärisenä. Oikea sijoitus olisi ihmisten ja tehtävien hoidon puolivälissä. Mutta nyt astuu kuvaan sydämen puhtaus. Tyylikkäästi oikeassa linjassa toimiva, siis sekä ihmiset että toiminnot huomioiva pappi voi olla tehokas kolmella tavalla. Ensimmäinen tehokkuus on puuhastelua. Liikettä ja ääntä on, mistä voisi päätellä kaiken olevan kunnossa. Oikeasta kulmasta katsottuna kuitenkin tehokkuus paljastuu keinotehokkuudeksi ja puuhasteluksi.

Toinen on opportunistinen tehokkuus, jossa tehdään asioita, jotka ovat itselle eduksi. Niistä voi saada jo tyylipisteitä, koska ne ovat oikeasti tekemistä. Ongelma on vaan siinä, että tehdyt asiat voivat olla Kirkon kannalta epäolennaisia, ehkä jopa vahingollisia. Silloin varsinaiset vaikuttimet ovat mukavassa seurassa (samanmielistä väkeä), matkakorvauksissa, rutiinien pakenemisessa, Jälleen ulkopuolisesta kaikki näyttää olevan kunnossa. Kirkon piirissä asioita kuitenkin täytyy arvioida soteriologisen kriteerin perusteella. Siinä lähtökohtana on mahdollisimman monen pelastus.

Kolmas tehokkuus on sitten oikeaa tehokkuutta, mikä edellyttää sydämen puhtautta. Siinä ei unohdeta ihmisiä eikä järjestelmällistä, kurinalaista toimintaa. Se perustuu toisaalta vahvaan teologiseen osaamiseen ja tradition olennaisten piirteiden tuntemukseen ja toisaalta syvään hengelliseen kokemukseen. Ei siis riitä, että puuhastelun tilalle tulee suunnitelmallisuus. Ei myöskään riitä, että omasta mielestä kivojen juttujen tilalle tulee muidenkin mielestä tärkeitä asioita (siis jokin yhdessä äänestetty agenda, jossa olisi kaikille jotain). Tarvitaan aitoa teologista tietämystä ja hengellistä erottelukykyä. Kumpikaan ei yksin riitä. Teologiaa voi tutkia ilman uskon häivääkään, mutta syvästi hengellinen ihminen on useimmiten myös teologisesti hyvin valveutunut. Tehokas tehokkuus tuottaa hedelmiä. Kun Kristus viimeisenä päivänä kysyy meiltä talenttien käyttämisestä, Hän ei tule hyväksymään puuhastelua eikä opportunismia. Siksi etsikäämme Joosefin tavoin sydämen puhtautta ja oikeaa toimintaa.

(Mallit: Blake-Mouton ja Reddin)

(Sivun alkuun)