Yhteystiedot

Yhteydenottolomake

Suuri tiistai

Puhe teologian opiskelijoille 3.4.2007

Tämän illan paastoliturgiassa luetaan evankeliumi tyhmistä ja viisaista neitsyeistä. Tyhmien lampuista loppuu öljy juuri ennen Yljän saapumista. He lähtevät öljyn ostoon ja jäävät häähuoneen ulkopuolelle. Viisaat neitseet eivät voi lainata öljyä heille, koska öljy on armo ja laupeus. Sellaista ei voi siirtää toiselle niin kuin jotakin esinettä.

Avain sanoja tänään ovat valvominen ja palvelu. Valvoa, vigilare, merkitsee vigilian pitämistä, ”to be vigilant”. Se on olemista valppaana kuin roomalaisen sotaväenosaston vartiomiehet muiden nukkuessa. Valppaus ei merkitse vain valveilla oloa fyysisesti vaan nimenomaan sitä, että ei vaivu henkiseen tai hengelliseen uneen. Kyse on tarkkailusta, asioiden ja ilmiöiden seuraamisesta. Se on hyvän ja oivallisen tunnistamista väärän ja vahingollisen seasta. Se on tilaisuuden ja mahdollisuuden havaitsemista ja käyttämistä aina silloin kun jotakin pyhyydestä edes aavistuksen tavoin häivähtää. Tai kun jossakin joku etsii totuutta vaikka hän ilmaisisi tuon hapuilun kuinka kovinkin erikoisella tavalla. Valppaus kasvaa hengellisestä kilvoituksesta ja samalla asian tiedostamisesta.

Jumalan ja lähimmäisen palveleminen ovat toiminnaksi muutettua armoa ja laupeutta. Meidät on siihen evankeliumissa kutsuttu ja velvoitettu. Se koskee meitä henkilökohtaisesti, mutta myös kirkon eukaristisina yksikköinä. Niin seminaari kuin jokainen seurakunta on kutsuttu palvelemaan.

Helposti typistämme ajatuksen palvelemisesta siihen, että jahka sellainen tilanne sattuu kohdalle, pyrin sitten palvelemaan eri tilanteissa ihmisiä. Kyllä niinkin, mutta ympärillämme olevassa maailmassakin jokainen ”palvelujen” tuottaja tietää, että palveluissa asiakkaan kohtaaminen on vain pitkän prosessin yksi osa. Kohtaamista edeltää huolellinen valmistautuminen ja sitä seuraa useita eri vaiheita. Ulkoapäin katsoen emme ole kirkkona oikein vakavia yrittäjiä, jos emme valmistaudu huolella kohtaamisiin. En tarkoita vain ulkoista valmistautumista tai jotakin muistilistoja vaan koko eetoksen muokkaamista kirkon ja sen jäsenten tai potentiaalisten jäsenten kohtaamiseen.

Jos lyömme laimin valppauden ylläpidon emme kykene valmistautumaan ja näin palvelu jää puolitiehen. Silloin joudumme eksapostilarion sanoin toteamaan:

Minä näen, oi Vapahtaja, Sinun häämajasi kaunistettuna, mutta minulla ei ole vaatetta siihen sisälle mennäkseni...

(Sivun alkuun)