Yhteystiedot

Yhteydenottolomake

Suurena torstaina

Puhe teologian opiskelijoille aamupalveluksessa 5.4.2007

Paastosävelmät ja Efraim Syyrialaisen paastorukoukset päättyivät eilen illalla. Nyt olemme aamupalveluksen evankeliumissa (Luuk 22:1-39) kuulleet kuinka Juudas sopi ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen kanssa Jeesuksen kavaltamisesta ja kuinka Jeesus asetti ehtoollisen.

Torstain troparissa sanotaan, että Juudas ”rahan himoa sairastaen vajosi pimeyteen myyden vanhurskaan tuomarin väärille tuomareille”. Tropari myös toteaa ”rahan himoitsijan rahan tähden hirttäneen itsensä” ja kutsuu Juudasta ”kyllästymättömäksi sieluksi”. Viimeksi mainittu ilmaus tarkoittaa kyltymätöntä halua, sitä kun mikään ei riitä.

Raha ja valta ovat tämän maailman valtit. Onko siis yllättävää, että tutkimusten mukaan suurituloiset ovat tyytymättömämpiä tulotasoonsa kuin pienituloiset? Onko rahan ansainnalla mitään logiikkaa? On kyllä: lisää rahaa. Evankeliumin hengen vastaisesti maailma opettaa: etsikää ensin rahaa, niin kaikki muu teille annetaan. Jopa vallanhimon taustalla on usein halu ansaita enemmän rahaa. Tämän kilvoittelun tiellä on myös kulkijoita ja se kutsuu omalla vakuuttavalla tavallaan jo lapsia ja nuoria mukaansa. Se houkuttelee jokaista meistä mukaansa ja vain harvoin sen oikea luonne tulee esiin siten kuin tänään.

Siksi Jeesus sanoi, ettei voi palvella kahta herraa. On valittava toinen. Kahta ei voi valita siksi, että kyse on yhteydestä. Ehtoollisyhteys on kuin avioliitto; se edellyttää uskollisuutta ja puhtautta. Ehtoollisen rinnalla ei voi olla muita kuin uskollisuuteen, rakkauteen ja Jumalan valtakunnan julistamiseen kykeneviä suhteita. Siksi irtosuhteet, olivat ne sitten asioiden, tavaroiden tai ihmisten kanssa harjoitettuja, muodostavat esteen ehtoolliselle tuloon. Ehtoollisyhteys perustuu suurimpaan mahdollisuuteen luottamukseen ja antautumiseen toisen varaan. Toinen antaa ruumiinsa ja toinen ottaa sen pelolla ja rakkaudella vastaan. Mitä Juudas siis teki? Hän myi Kristuksen Ruumiin. Hän vaihtoi Jumalan ruumiin 30 hopearahaan. Hän päätti sittenkin sijoittaa tähän maailmaan. Hän katsoi aineellisen varmemmaksi kohteeksi kuin aineettoman. Juudas käänsi selkänsä valolle ja vajosi pimeyteen. Hän valitsi markkinat liturgian asemasta; anastuksen uhrautumisen sijasta. Kun Juudas näki totuuden, ei hänelle auennut siinä muita ovia kuin itsetuho. Hän ei osannut enää katua, ei pyytää anteeksiantamusta koska oli itse antanut anteeksiantamuksen vihollisten surmattavaksi. Juudas oli uskoton yrittäessään palvella kahta herraa. Mutta materian tie osoittautui lyhyeksi. Raha ei tuonutkaan yhteyttä. Se tuo kavereita, mutta ei oikeita ystäviä. Se luo siteitä, mutta ei yhteyttä.

Raha syrjäyttää aina rakkauden kuten Muumipeikossa mörkö syrjäyttää lämmön. Yhteyden tilalle tulee yksinäisyys. Kun elämä oli myyty jäi jäljelle enää kuolema. Aina ehtoollista lähestyämme sanomme rukouksessa: ”enkä suutele Sinua kuten Juudas, vaan niinkuin ryöväri tunnustan Sinut: muista minua Herra, Sinun valtakunnassasi”. Totisesti tuon valtakunnan etsijälle kaikki muu annetaan. Hän ei jää yksin eikä hän lähteen löydettyään enää koskaan janoa. Etsintä on päättynyt. Sielu on löytänyt levon.

(Sivun alkuun)