Yhteystiedot

Yhteydenottolomake

Opetuspuhe on pidetty Joensuussa 5. huhtikuuta 2007 suuren lauantain aamupalveluksessa ortodoksisen seminaarin pyhän Johannes Teologin kirkossa.

Lars Ahlbäck

Aina tuonelaan asti

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Missä sinä olet? (1. Moos. 3:9) Näin huusi Jumala ihmisen perään kauan sitten. Seisoessamme tänään Kristuksen hautakuvan äärellä voimme palauttaa mieleemme tuon huudon. Edessämme makaava Kristus on osoitus siitä, kuinka pitkälle Jumala oli valmis menemään löytääksemme meidät. Hän ei vain huutanut peräämme, vaan kulki meidän perässämme tuonelaan asti, voisimme sanoa, että Hän etsi meitä loppuun asti. Kauniisti tämä ilmaistiin tänään jumalanpalveluksessa sanoilla: Pelastaaksesi Aadamin tulit Sinä, oi Herra, alas maan päälle, mutta kun et häntä maan päällä löytänyt, laskeuduit, etsien häntä aina tuonelaan asti. (Suuren lauantain aamupalveluksesta)

Usein kuulee ihmisten luonnehtivan itseään etsijöiksi, ehkä välillä myös kuvailemme itseämme näin. Tässä ei ole mitään vikaa, voisi sanoa, että se on ihmisen osa (Ap. t. 17:27). Mutta uskomme yksi lohduttava tosiasia on se, että itse Jumala on Etsijä, Hän on etsijöistä suurin. Hän etsi ja kaipasi meitä – Hän tuli luoksemme ja kulki perässämme loppuun asti – aina tuonelaan asti.

Monet meistä varmaankin ajoittain pohtivat yhtä kysymystä: mitä on usko? Tänään – suurena lauantaina – voimme suoda itsellemme rauhan ja hellittää etsintää. Voimme hiljentyä Kristuksen hautakuvan äärellä ja vain olla. Olla ja ihmetellä! Kirkkoon voi koko päivän aikana tulla, vaikkapa yksin ja istua Kristuksen hautakuvan äärelle ja hengähtää... Jumala, suurin Etsijä, on etsinyt meitä loppuun asti, ei ole sellaista syvyyttä tai pimeyttä missä ei Jumalan armo, ilo, valo ja rakkaus olisi ollut. Uskoa on jo se, että havahdumme siihen, että meidät on löydetty!

Aamen.

(Sivun alkuun)